perjantai 27. toukokuuta 2016

Pakkomielle viiltelystä

Aloitan näin kevyellä aiheella kuin VIILTELY

Viilety koukuttaa ainakin omastakokemuksesta yhtäpaljon kuin alkoholi ja tupakka tai jopa huumeet.
Kerran ahdistuneena koitat toimiiko se, no tottakai se toimii. Henkisen pahanolon tilalle tulee fyysinen kipu ja se lohduttaa hetken.
Seuraavan kerran kun sua ahdistaa taas otat puukon käteen. Ensin sulle riittää vain pintanaarmut.
Sulla alkaa olla vakio tapa kun sua ahdistaa.
Sun pää on yhtä sekamelskaa kuin olisitikuisessa humalassa.

Oma tausta:

Jäin viiltelyyn koukkuun 13 vuotiaana. Viiltelin lähes päivittäin / viikottain.
Pidin sen omana tietona, pukeuduin kesälläkin pitkä lahkeisiin/hihaisiin vaatteisiin.
15 vuotiaana se meni jo vähän liian pitkälle. silloin viiltelyni tuli julki. Sitä kesti montavuotta etten vaan pystynyt lopettaa.
Ammatti ihmiset ehdottelivat että revi lehtiä, purista tressipalloo...
Paskat se mitään auttanut,
Sitten tuossa 21 vuoden iässä tuli vissiin järkeä päähän. Lopetin viiltelyn pitkäksi aikaa.
Mutta tämän vuoden alussa se alkoi taas.
Olen joutunut olemaan tänä vuonna sairaalassa itsetuhoisuuden takia muutamia kertoja, päivystyksessä käynyt näyttämässä haavoja. jne.
Taas olen siinä helvetillesessä viiltelyn koukussa.
Miksi?
Se on ainoa tapa mikä helpottaa.
Onko näin?

Yksipäivä keksin, että teurastin puukolla yhden tyynyn jonka tein sairaala jaksolla entiselle rakkaalleni.
Yllättävää oli se että se auttoi. Tunteen purkauksella tein tyynyyn kymmeniä tappavia jälkiä.

Omassa päässä ajattelin että : Jos kerran tunteella tehtyyn tyynyyn saa purettua paskan olon niin miksi sitten vieläkin tekee mieliviillellä?

Eilen kävi ihme, olin tosi ahdistunut MIESTEN TAKIA, että puukko oli jo taas kädessä, mutta olin vahva ja laitoin puukon takaisin laatikkoon.
Eka kerta pitkäään aikaan kun sain sen itse estettyä.

Eli mieti nyt kannattaako?

Tässä muutama sana minulta viiltelystä




By: Wiltsu